Kuukausittainen arkisto:lokakuu 2010

Hamppua ja hernettä

 

Kokeilen mielelläni erilaisia vaihtoehtoja voille ja margariinille. Keväällä korvasin voin melkein kokonaan hummuksella – ja ehdinkin lopulta vähän kyllästyä siihen, minkä takia en ole sitä juurikaan tänä syksynä tehnyt. Sen sijaan päätin viime viikolla kokeilla hamppuvoita, jonka ohjeen löysin kesällä hankitusta Härkäpapua sarvista -keittokirjasta.

 

Toisin kuin hummus, tämä tahna ei pääse oikeuksiinsa pelkiltään syötynä. Ruisleivän päällä ja salaatin päälle nokareina ripoteltuna se maistuu kuitenkin tosi hyvältä – ja on varmasti terveellisempää kuin tavallinen voi.

 

Hamppuvoin syömisen jälkeen kannattaa muuten tarkastaa hampaat peilistä, kuoret tarttuvat nimittäin hampaisiin helposti. Olen monta kertaa ollut juuri lähdössä kotoa, irvistänyt vielä nopeasti peilille ja huomannut sitten hampaitani koristavan pilkkukuosin… Ei mitään ensitreffiruokaa siis :)

 

Jaan kanssanne tällä kertaa vielä toisenkin yksinkertaisen ja herkullisen reseptin – marinoidut kikherneet. Sopivat tosi hyvin salaatin seuraksi!

 

Hamppuvoi (noin 1,5 – 2 dl)

1 dl hampunsiemeniä (näitä saa ainakin Ruohonjuuresta sekä Punnitse & Säästä – kaupoista)

n. 0,3 dl kylmäpuristettua öljyä (itse käytin rypsiä)

n.0,75 dl vettä

suolaa, pippuria

 

Paahda siemeniä kuumalla, kuivalla pannulla kunnes ne alkavat tuoksumaan ja poksumaan.

 

Anna siementen jäähtyä hetki, ja sekoita ne sitten nesteiden kanssa sauvasekoittimille tai tehosekoittimessa tasaiseksi massaksi.

 

Marinoidut kikherneet (riittävät noin viiteen yhden hengen salaattiin)

1 tölkki (400 g) kikherneitä

paloiteltua fetaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja oman maun mukaan

1 valkosipulin kynsi pilkottuna

mausteeksi sitruunaa, oliiviöljyä, tomaattien öljyä, basilikaa, suolaa ja pippuria

Huom. Lisää nesteitä maltillisesti, pari ruokalusikallista on sopiva määrä.

 

Sekoita ainekset ja anna maustua jääkaapissa mielellään yön yli. Nopeamminkin syötynä menevät, mutta maku ei ole yhtä mehevä.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

West Coast 2010

Olen jo pariin otteeseen lupaillut juttua viime kesänä poikaystävän kanssa tehdystä matkasta Yhdysvaltojen Länsirannikolle – ja nyt on aika tehdä puheista totta!

 

Luvassa on siis pienimuotoinen, kaupunki- ja ruokakulttuuria käsittelevä matkaopas. Kunkin kaupunkin kohdalla ajattelin kertoa suoraan kaupunkiin liittyvien vinkkien lisäksi myös jostain yleisemmästä, koko Länsirannikkoa koskevasta teemasta. Liitän jokaiseen postaukseen yhden kappaleen matkalla kootulta soittolistalta. Kappaleet voi kuunnella omasta spotifystaan linkkiä klikkaamalla. Avausraitana toimii Simon and Garfunkelin America

Kuljemme samaa reittiä kuin mekin matkallamme. Aloitamme autojen ja elokuvien Los Angelesista, josta siirrymme vehreään Vancouveriin Kanadan puolelle. Vancouverista matkaamme sateesta ja grunge-musiikista tunnettuun Seattleen, ja sieltä Yhdysvaltojen pyöräilypääkaupunkiin, Portlandiin. Matka jatkuu Portlandista pieneen ja sympaattiseen Eugeneen, josta suuntaamme vielä ihanan San Franciscon kautta takaisin Los Angelesiin ja lopputunnelmiin.

Tämä kerta käytetään kuitenkin vielä tunnelmaan virittäytymiseen muutamiin yleisiin matkustuvinkkeihin tutustumalla. Los Angelesiin pääsemme myöhemmin tällä viikolla!

 

Reitti

Kuvan pohja täältä

Hyvän reitin valitseminen oli aikaavievin osa matkan suunnittelusta. Tiesimme, että toista mahdollisuutta tällaisen matkan tekoon ei ehkä enää koskaan tule, joten halusimme valita vaihtoehdoista parhaan mahdollisen. Emme myöskään halunneet ihan älyttömiä etäisyyksiä pysähtymispisteiden välille, sillä matkustaessa kuukausi menee lopulta yllättävän nopeasti. Valitsemamme reitti onnistui täyttämään kaikki odotuksemme, sillä kumpikin pitää matkaa elämänsä parhaana!

 

Liikkuminen

 


Pyöräilyä Vancouverissa

Moni ajattelee että Yhdysvalloissa paikasta toiseen matkustaminen ei onnistu ilman omaa autoa. Auton tarve riippuu kuitenkin ihan siitä, millaista matkaa suunnittelee. Jos haluaa nähdä kansallispuistoja ja pikkukyliä, auto on ehdottomasti kätevin ja varmasti monissa tapauksissa ainoa realistinen tapa liikkua. Jos on kuitenkin meidän laillamme kiinnostunut kaupungeista, busseilla ja junilla pääsee erinomaisesti paikasta toiseen. Los Angelesia lukuun ottamatta pyörä on, kuten yleensäkin, paras väline nähdä kaupunkia ja liikkua paikasta toiseen.

 

Matkaa suunnitellessamme kuulimme kaikenlaisia kauhutarinoita Greyhoundin busseista ja Amtrakin junista. Lopulta ainoa niihin liittyvä epämiellytävä asia oli Seattlen Greyhoundin asema, jossa ei ollut ensimmäisellä kerralla paikalla muuta henkilökuntaa kuin kaksi tylyä vartijaa. Muuten kaikki rullasi yllättävän hyvin niin kaupunkien sisällä kuin niiden välilläkin. Eurooppalaisiin joukkoliikennejärjestelmiin verrattuna ärsyttävin piirre oli se, että kaupunkien sisällä liikennöi lukuisien eri kuljetusyhtiöiden kulkuneuvoja, joihin täytyi kaikkiin ostaa oma lippunsa.

 

Yelp

Raakaruokaravintola Cru, Los Angeles. Tämäkin paikka löytyi Yelpin kautta.


Omalla kohdallani matkan suunnitteluun kuuluu aina olennaisena osana mielenkiintoisten kaupunginosien ja hyvien ruokapaikkojen löytäminen. Parhaat ruokapaikat sijaitsevat yleensä kivoissa naapurustoissa, joten kaupungeissa kannattaa suunnistaa niiden mukaan :)

 

Matkaoppaat kirjoina ja verkossa sisältävät ravintolasuosituksia, mutta tieto saattaa olla vanhentunutta, eikä paikkoja usein ole asetettu järjestykseen niiden tason mukaan. Yhdysvalloissa toimii onneksi sosiaalinen hakukone, Yelp, jossa kaupunkien paikkoja ja palveluita arvostelevat niiden käyttäjät. Kahviloiden lisäksi Yelpistä voi hakea esimerkiksi parhaimmiksi arvosteltuja pyörävuokraamoita, puistoja ja baareja, tietystä naapurustosta tai koko kaupungista.

 

2 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Pieni kurkkaus keittiöön ja soittolistan murunen

Valmistaudun tenttiin ja valmistelen loppuviikolle vähän isompaa postausta – tai oikeastaan juttusarjaa. Mitä sarja käsittelee, sitä en kerro vielä :) Mutta aihe liittyy läheisesti yllä olevassa kuvassa näkyvään pieneen puudeliin – jotkut ehkä jo arvaavatkin mistä on kyse!

Nyt tarjolla on kuitenkin vain kurkkaus teehyllyyni sekä muutama teenjuontiin tai muuhun mukavaan tekemiseen sopiva kappale.

Teehyllystä löytyy muun muassa Jasmin Bagdadia (mustaa ja vihreää teetä, granaattiomenan kukintoja, jasminkukkaa, auringonkukkaa, punaherukkaa ja goji-marjoja), Kolmea Veneessä (mustaa teetä, mangopaloja, vadelmaa, puna- ja mustaherukkaa sekä kaunokkia) sekä Mummon Piirakkaa (mustaa teetä, omenanpaloja, mantelia ja rusinoita). Herkut ovat peräisin The Ounce -teekaupasta, josta tulette varmasti kuulemaan lisää! :)

Soittolistalla on sen sijaan seuraavaa:

Allo Darlin’ – Dreaming

Wild Nothing – Summer Holiday

Allo Darlin’ – The Polaroid Song

Villagers – Becoming a Jackal

1 kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Sunnuntain pelastus: ruissipsit

 

En yleensä välitä sipseistä, mutta tällaisena väsyneenä ja suolankaipuisena sunnuntaina Linkosuon valkosipulilla maustetut ruissipsit maistuvat kasvistikkujen ja dippikastikkeen rinnalla aika ihanilta. Näissä sipseissä kuivatun ruisleivän rapeus ja maku yhdistyvät ihanan ohueen rakenteeseen ja suupalakokoon.

 

Paremman makunsa lisäksi ruissipsit ovat myös tavallisia perunalastuja terveellisempiä Tavallisissa perunalastuissa rasvaa on 100 grammassa kokonaiset 31 grammaa, joista 2,8 grammaa on tyydyttyneitä. Ruissipseissä rasvaa on vain 8,4 grammaa, joista tyydyttyneiden rasvahappojen osuus on 0,5 grammaa. Ravintokuituakin sipseissä on yli 10 grammaa sadasta. Suolaa ja aromivahventeita ruissipseissä on suunnilleen yhtä paljon kuin perunalastuissakin, mutta sipsejähän ne kuitenkin ovat :)

 

2 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Parasta Helsingissä: Kino Carusel

Tämän jutun myötä alkaa kaupunkiaiheinen ”Parasta Helsingissä”-sarja, jossa kerron lempipaikoistani ja suosikkijutuistani rakkaassa kotikaupungissani Helsingissä. Ensimmäisenä vuorossa on ihana Kino Carusel, eli Eiranrannan kahvila Carusellin (maksuton!) leffailta.

 

Kino järjestetään syksyisin ja keväisin kerran viikossa, tänä syksynä tiistai-iltaisin. Talvisaikaan melko rauhallinen Carusel sopii leffanäytöksen pitopaikaksi mitä parhaiten.

 

Mahdollisuus nauttia elokuvasta viinilasillisen tai teekupposen äärellä irtokarkkien ja popcornin sijaan tuo mieleen tuo mieleen Berliinin kotoisat pienet elokuvateatterit sekä tunnelmallisen Kesäkino Engelin. Carusellissa tunnelma on astetta olohuonemaisempi, sillä elokuvaa ei katsota katsomosta, vaan kahvilapöytien äärestä. Pöytien ansiosta syöminen onnistuu, ja leffailtoina saakin aina herkullisen pizzan ja lasin punaviiniä viidellätoista eurolla. Tänä syksynä leffavieraille on ollut tarjolla myös pieniä suolaisia alkupaloja – oikein vieraanvaraista Carusellin puolelta! :)

 

Tällä viikolla näytettiin Roy Anderssonin Toisen kerroksen lauluja, joka sopi hyvin jälkinäytökseksi talouskriisejä käsitelleelle kansiksen luennolleni. Näytettäväksi valitut leffat ovat muutenkin olleet poikkeuksetta tosi mielenkiintoisia ja hyviä. Tämän syksyn ohjelmisto näyttää seuraavalta:

 

19.10 Tahraton mieli (Michel Gondry)

26.10 Seraphine (Martin Provost)

2.11 400 kepposta (François Truffaut)

9.11 Luokka (Laurent Cantet)

16.11 8 &1/2; (Federico Fellini)

23.11 Kimpassa (Lukas Moodysson)

30.11 Jäniksen vuosi (Risto Jarva)

7.12 Kaupunkisinfonia (Heikki Ahola) ja Muistoja Sinebrychoffin puistosta (Lasse Naukkarinen)

14.12 Ihmemaa Oz (Victor Fleming)

Ps. Ohjelmisto ja muut tapahtuman tiedot ovat näkyvissä myös Kino Carusellin Facebook-sivulla

2 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Ituja!

sinimailasen ituja idätyksen keskivaiheilla

Viime talvena mietin vaihtoehtoja ulkomailta tuotujen ja/tai kasvihuoneissa kasvatettujen, runsaasti kastelua ja keinovaloa vaativien vihannesten käytölle. Erityisesti kaipasin korviketta, tai edes täydentäjää, lehtisalaatille. Äidin esimerkin innoittamana päätin kokeilla sinimailasen (englanniksi alfalfa) idättämistä, mikä olikin yllättävän helppoa. Idut vaativat vain hieman aikaa, kärsivällisyyttä ja säännöllistä huuhtelua. Valmiina ne maistuvat sellaisenaan, leivän päällä, salaateissa ja wrapeissa. Idut ovat myös tunnettuja korkeista vitamiini-, hivenaine-, ja valkuaispitoisuuksistaan.

 

Olen itse tähän asti pysytellyt sinimailasessa, mutta idättämäiseen sopivat monet muutkin siemenet ja pavut, esimerkiksi quinoan siemenet ja mungpavut. Liotus-, idätys- ja säilymisajat vaihtelevat kasvin mukaan, ja ne kannattaa tarkistaa googlettamalla.

 

Sinimailasen ituja (1 litra)

0,25 dl sinimailasen siemeniä

1 iso, 1-2 litran vetoinen lasipurkki

Harsokangasta

Kuminauha tai ponnari

 

Laita siemenet purkkiin ja kiinnitä harsokangas purkin suun päälle kuminauhalla.

 

Huuhtele siemenet kolmesti antamalla niiden ensin liota vedessä kullakin kerralla vähän aikaa.

 

Liota siemeniä yön yli pimeässä. Pidän omaa itufarmiani keittiön kuiva-ainekaapissa, ja hyvin ovat siellä kasvaneet :)

 

Seuraavasta aamusta lähtien huuhtele siemenet joka aamu ja ilta 4-5 päivän ajan. Säilytä ituja huuhteluiden välillä pimeässä.

 

Idut ovat valmiita, kun niiden ”hännät” ovat noin 1-2 cm pitkiä ja kuoret alkavat irrota siementen ympäriltä. Saat ituihin lehtivihreää kun otat valmiit idut muutamaksi tunniksi päivänvaloon.

 

Idut säilyvät jääkaapissa noin viikon ajan hyvinä. Jotkut suosittelevat huuhtelemaan ituja myös säilytyksen aikana, mutta itse en ole niin tehnyt, eikä siitä ole mitään ongelmia koitunut.

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Soijabolognese

 

Jo 22.9 mainitsemani flunssa venyikin viikon mittaiseksi. Parannuttuani hoidettavia asioita oli kertynyt sen verran paljon, etten ole ehtinyt päivittää blogia viikkoon. Ehdin kuitenkin ideoida aika monta juttua, joten tästä lähtien postauksia tulee taas tiuhempaan tahtiin :) Lisäksi sain sunnuntaina Yhdysvaltojen matkamme kuvat koneelleni, joten pian on luvassa juttua myös siitä!

 

Tämän kerran resepti ei ole omaperäisimmästä päästä, sillä varmaan melkein jokainen kasvisruokaa tehnyt on varmaan kokeillut joskus soijabolognesen valmistamista. Jotkut lisäävät siihen kirsikkatomaatteja, toiset porkkanaraastetta ja selleriä. Jonkinlainen soijabolognese taisi itse asiassa olla ensimmäinen kasvisruoka, jonka opin tekemään lopetettuani lihansyönnin 12-vuotiaana. Kastikkeeseen tuli soijarouheen lisäksi ainakin porkkanaraastetta ja ketsuppia.

 

Ruokalajin tuttuudesta huolimatta halusin kuitenkin jakaa teidän kanssanne tähän asti parhaaksi toteamani variaation tästä klassikosta. Tämän yksinkertaisen, tomaattisen kastikkeen jujuna on kypsäksi keitetyn soijarouheen paistaminen pannulla mausteiden kanssa. Vielä herkumpaa kastikkeesta tulee, kun mukaan laittaa tuoreita herkkusieniä makua tuomaan. Myös aurinkokuivatut tomaatit sopivat kastikkeeseen.

 

Viime kerralla kokeilin ensimmäistä kertaa esimerkiksi Voisilmäpeliä-blogissa hehkutettuja italialaisia Mutti-merkkisiä säilyketomaattituotteita, ja voin kyllä suositella niitä lämpimästi! Murska ja pyree olivat tuoreemman ja täyteläisemmän oloisia niin ulkonäöltään kuin maultaankin edullisempiin vaihtoehtoihin verrattuna.

 

Italiasta puheen ollen, luin juuri Wikipediasta, että alkuperäisessä ja virallisessa bolognalaisessa bolognese-kastikkeessa tomaatti näyttelee vain pientä roolia. Tomaattipohjainen kastike tunnetaan bolognesen nimellä Italian ulkopuolella – ja Italian turistialueilla.


Paras soijabolognaise (4-5 annosta)

1 dl tummaa soijarouhetta

1 tölkki tomaattimurskaa (400-500 g)

1 tölkki tomaattipyrettä (140 g)

4-5 keskikokoista herkkusientä

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

Soijaa, hunajaa ja mausteita italialaisen keittiön oppien mukaan

(6-7 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä)

 

Pilko sipulit, valkosipuli ja herkkusienet. Paista ne pannulla öljyssä hunajan, soijan ja mausteiden (mustapippuri, basilika, oregano) kanssa melkein valmiiksi.

 

Keitä soijarouhe kypsäksi kahdessa desissä vettä. Laita mausteeksi soijaa, hunajaa, basilikaa ja oreganoa. Kun soijarouhe on valmista, valuta ylimääräiset vedet pois siivilän avulla. Lisää soijarouhe pannulle sipulien ja sienien sekaan. Lisää tarvittaessa mausteita ja paista kunnes pannulla ei ole enää nestettä.

 

Vaihda pannu kattilaan, ja laita sinne soijarouhe-sipuli-sieniseos, tomaattimurska ja -pyree. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Anna kastikkeen hautua liedellä vähintään 10-20 min. Hauduttelemalla maku syvenee.

 

Jos haluat kastikkeeseen aurinkokuivattuja tomaatteja, lisää ne vasta aivan loppuvaiheessa. Aurinokuivatut tomaatit nimittäin menettävät makunsa hauduttamisen myötä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized