Kuukausittainen arkisto:marraskuu 2010

Marraskuun pelastaja

 

Keittiön puolella on ollut viime aikoina vähän hiljaista. Syynä on – mikäs muu kuin marraskuu. Lähestyvään tenttiin ja kasaan muita hommia yhdistettynä lopputuloksena on se, että ruokavalioni on viime aikoina koostunut Unicafen ja Kasvisbaarin lounaiden lisäksi lähinnä erilaisista smoothieista ja hedelmistä sekä voilla ja omenahillolla päällystetyistä nokkosnäkkäreistä. Huoh.

 

On kuitenkin yksi herkku, jonka voi mainiosti valmistaa tenttiin lukemisen lomassa ja joka sitä paitsi lievittää tehokkaasti marraskuun masentuneisuutta, nimittäin itse tehty granola. Miten jokin, jossa on sekä kuivattuja hedelmiä ja marjoja, paahdettuja pähkinöitä, siemeniä, itämaisia mausteita että vaahterasiirappia voisi olla jotain muuta kuin hyvää?

 

Valmistin granolaa ensimmäisen kerran tänä syksynä, kun törmäsin siihen Voisilmäpeliä- ja Jensenin kiusaus -blogien arkistoja selaillessani. Yleensä syön granolaa maustamattoman jugurtin kanssa, mutta se sopii erinomaisesti jäätelön päälle.

 

Granola

alla olevat määrät ovat suuntaa-antavia, ja niiden suhdetta (tai itse aineksiakin) voi vaihdella omien mieltymystensä mukaan :)

5 dl neljän viljan hiutaleita

2 dl spelttihiutaleita

0,5 dl pellavansiemeniä

0,5 dl auringonkukansiemeniä

2 dl hassel- ja cashew-pähkinöitä sekä manteleita

0,5 dl kookoshiutaleita

0,5 tl inkivääriä (jauheena)

1 tl kanelia

ripaus kardemummaa

0,75 dl rypsiöljyä

0,75 dl vaahterasiirappia

kuivattuja hedelmiä tai marjoja (rusinat ja karpalot ovat omia suosikkejani)

 

Laita uuni kuumenemaan 150:een asteeseen.

Sekoita kuivat ainekset keskenään kulhossa.

Sekoita rypsiöljy ja vaahterasiirappi lasissa haarukan avulla.

Kaadan kuivat ainekset leivinpaperilla vuoratulle pellille ja öljy-siirappiseos niiden päälle. Kääntele seosta, kunnes se on kauttaaltaan kosteaa.

Paista seosta uunissa noin 20-30 min, tai kunnes se on kullankeltaista. Varo, ettei myslisi pala! Kääntele seosta pari kertaa paistamisen aikana.

Lisää hedelmät ja marjat mukaan, kun olet ottanut granolan uunista ja antanut sen jäähtyä hetken aikaa.

 

Ps. Tenttien ja muiden opiskelukiireiden takia Länsirannikon matka ei jatku ainakaan vielä tällä viikolla. Kiirettä riittää oikeastaan joulukuun kahdeksanteen päivään saakka, mutta sen jälkeen ehdin varmasti kirjoitella enemmän, ihanaa! :)

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Parasta Helsingissä: Kaartintupa

 

Olin viime lauantaina parhaalla brunssilla pitkiin aikoihin. Paikkana oli minulle entuudestaan tuntematon Kaartintupa, jonka löysin Tian blogin kautta. Sekä paikka että ruoka olivat tosiaan niin ihania, että tupa pääsee Parasta Helsingissä- listalle jo yhden käyntikerran perusteella!

 

Kaartintupa oli ihana yhdistelmä kotoista tupaa ja tunnelmallista kahvisalonkia. Hyllyn reunoja kiersivät pitsit, kaapin päällä oli koristeena ruusuin koristeltuja liemikulhoja ja taustalla soi hiljaa vanha suomalainen iskelmä. Sisustus ja tunnelma olivat viimeisen päälle mietittyjä: lehtikorista kurkisti vanhoja kotiliesiä ja pöytään oli katettu kirpputoreilta eri puolilta Suomea kerätyt eripariset posliinikupit ja -lautaset. Kaartintupa ei kuitenkaan tuntunut lainkaan ylimakealta. Kotoisaa tunnelmaa rauhoittivat entisestään sisutuksessa käytetyt tumma puu ja vihreän eri värisävyt – ja ehkä myös ikkunasta avautuva harmaankalsea pyhäinpäivä.

 

 

Itse brunssi alkoi raikkaalla marjajogurtilla ja -mehulla. Lautaselta löytyi muun muassa savumuikkuja, munajuustoa, rapeaksi paistettua saaristolaisleipää ja savutofua. Lisänä oli vielä korillinen tuoreita pähkinöin ja siemenin koristeltuja sämpylöitä ja juureen tehtyä ruisleipää sekä kannullinen haudutettua teetä. Koko aamiainen tarjoiltiin pöytään. Annos oli juuri sopivan kokoinen brunssiksi – hitaasti nautittuna se kantoi pitkälle iltaan asti.

 

Vuosia ravintola-alalla toiminut Pia Sahanen perusti Kaartintuvan vuosi sitten

Brunssin lisäksi Kaartintupa tarjoaa lounasta (arkisin 11-14.30), ruokalistan alku- pää- ja jälkiruokineen, kahviherkkuja sekä kattavan olut- ja viinivalikoiman. Sekä ruoka- että juomavalikoimassa näkyy arvostus yksinkertaista, mutta herkullista kohtaan, oli kyseessä sitten klassikko tai uutuus. Raaka-ainevalinnoissa suositaan pieniä tuottajia. Tasoonsa nähden Kaartintupa on yllättävän edullinen. Esimerkiksi brunssi maksoi 14 euroa, päivän kakkupala on 3,90 ja lounaan saa alle kymmenellä eurolla.

Tänne palaan vielä monta kertaa

 

Ps. Kaartintuvan vierestä löytyy niin ikään rauhallinen Rakennustaiteen museo, jossa on usein mielenkiintoisia näyttelyitä. Lipun hintakin on opiskelijalle vain 2,50.

2 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

West Coast: raakaruoka


Raakapastaa Portlandin Prasadissa

Ruokahetkiämme suunitellessani minulle oli alusta alkaen selvää, että joukossa tulisi olemaan mukana myös raakaruokapaikkoja. Tilanne on ihan huimasti Helsinkiä parempi – Helsingissähän raakaruokavalion mukaista tarjontaa taitaa olla Silvopleen lisäksi vain mehujen ja smoothieiden muodossa. Veikkaan kuitenkin, että jo parin vuoden tilanne näyttää paremmalta!

Mutta nyt takaisin valtameren toiselle puolelle :)

 

Jokaisessa näkemässämme kaupungissa oli ainakin yksi raakaruokaan tarjoava ruokapaikka. Kaikissa emme kuitenkaan raakaruokaa syöneet, sillä luotimme ennen kaikkea Yelpin kaupungin parhaiksi arvioituihin ruokapaikkoihin. Lisäksi halusimme tietenkin kokea myös dinerit, leipomot, meksikolaiset ja thai-ravintolat, vegaanipaikat… Välillä taas säästimme rahaa ja kokkasimme itse hostellilla.

 


Raakapizzaa Vancouverin Gorilla Foodissa

 

Valinnanvaraa olisi kuitenkin ollut aina mehubaareista pastapaikkoihin ja jätskikahviloihin. Näin jälkikäteen ajatellen niissä olisi voinut käydä vieläkin enemmän. Varsinkin raakajäätelön kokeilematta jääminen harmittaa, mutta kuulin raakajätskikahviloista vasta San Franciscossa, emmekä sitten enää ehtineet niitä kokeilla. Toinen, mitä olisin halunnut ehdottomasti kokeilla, mutta josta sain kuulla vasta vähän aikaa sitten Sussun blogin kautta, on raakatötteröt. Kyseessä on siis pellavansiemenistä tehty tötterö, joka täytetään joko suolaisella tai makealla täytteellä. Jenkeissä kyllä näki, mihin kaikkeen raakaruuasta on – ja miten suosittua se voi olla.

 


Crun täytetyt munakoisorullat

Paras ruoka ja fiilis löytyivät kuitenkin ehdottomasti edellisessä postauksessa mainitsemastani Los Angelesin Crusta. Pieni, yksinkertaisesti mutta siististi sisustettu ravintola onnistui olemaan samaan aikaan sekä rento että juhlava. Paikkoja oli alle 20, mikä loi osaltaan intiimiä ja mukavaa tunnelmaa. Pääpaino oli ehdottomasti ruualla – muihin raakaruokapaikkoihin verrattuna Cru tarjosi raakagourmeeta.


Tostada

Söimme ensimmäisellä kerralla kesäkurpitsalasagnea ja falafeleja, jälkiruuaksi otimme ihanaa vadelma-suklaamoussekakkua. Toisella kerralla kokeilimme munakoisorullia, chorizo tostadaa ja kookos-suklaamoussekakkua. Kaikki ruuat olivat täysosumia, ja hyvä olo säilyi koko loppupäivän.

Jos Crun pitäjiltä ilmestyisi keittokirja, ostaisin sen heti!



Makea loppu: kookos-suklaamoussekakku

 

Ps.Lisää vinkkejä Los Angelesin raakaruuasta löytyy herkullisesta Sweetly Raw -blogista syyskuun kohdalta.

 

2 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

West Coast 2010: Los Angeles

Okei, okei, en enää lupaa tekeväni postauksia ”loppuviikolle”. Näköjään siinä käy kuitenkin niin, että alan tekemään juttua vasta sunnuntaina. Mutta tässä tämä kuitenkin on – vain hieman myöhässä! :)

Tällä kertaa kappaleena on Coconut Recordsin West Coast

Los Angeles oli ehdottomasti matkan suurin positiivinen yllätys. Odotimme valtavia moottoriteitä ja autokeskeisyyttä, kodittomia ja pinnallista elämänasennetta, ja vaikka Losista näitä kaikkia löytyikin, ne eivät tuntuneet hallitsevilta elementeiltä. Sen sijaan päällimmäisenä Losista jäivät mieleen mahtava ruoka, hyvin toimiva bussiliikenne, kauniit rannat sekä mukavat kaupungit ja kaupunginosat – Los Angeles on hieman hämmentävästi sekä kaupunki, piirikunta että metropolialue, jonka sisältää löytyy siten itsenäisiä kaupunkeja.

 

Hajanaisen ja laajalle levinneen rakenteensa johdosta LA ei tuntunut tavalliselta suurkaupungilta. Pilvenpiirtäjiä näimme vain Downtownissa, mutta muualla rakennuskanta oli enimmäkseen yksi- tai kaksikerroksista, suuria kaupallisia kiinteistöjä, kuten elokuvateattereita ja supermarketteja lukuun ottamatta.

 

Hyvä mielikuva johtuu tietenkin myös siitä, ettemme käyneet LA:n pahamaineisilla alueilla, kuten Comptonissa tai Inglewoodissa. Pahimmat (tai parhaimmat) ökyalueet jätimme myös väliin, vaikka Beverly Hillsin palatsit bussin ikkunasta näimmekin.

 

Los Angeles on valtavan kokoinen ja käsittää joukon hyvin erilaisia alueita. Kaiken näkeminen on muutamassa päivässä mahdotonta, ihan vain alueita erottavien pitkien välimatkojenkin takia. Kannattaa siis keskittyä siihen, mikä tuntuu kiinnostavalta.

 

Jäätelöä kotikulmilla

West Hollywood

Asuimme West Hollywoodin kaupungissa,Orbit Hostellissa. Sijainti oli erinomainen ja hostellikin kelvollinen. Orbit sijaitsee ostoskatu Melrose Avenuen ja paikallisen juutalaisyhteisön keskittymän, Fairfax Avenuen kulmassa. Molemmat kadut olivat siis täynnä tekemistä ja katseltavaa :)

 

Mainoksia Fairfax Avenuella


Canter’s

Tunnelmansa puolesta käymisen arvoinen paikka on Canter’s, samalla paikalla vuodesta 1931 toiminut ravintolan, leipomon, delin ja baarin vuorokauden ympäri auki oleva yhdistelmä. Tänne tulimme syömään melkein vuorokauden kestäneen tulomatkamme jälkeen, eli saimme heti hyvän kosketuksen aitoon jenkkitunnelmaan.

 


Santa Monican ranta

Santa Monica & Silverlake

Vaikka omilla kulmilla hyvin viihdyimmekin, pidimme silti eniten Santa Monican rantakaupungista ja Silverlaken kaupunginosasta. Silverlakeen meidät houkuttelivat useammankin kerran paikan ihanat ravintolat: kasvis- ja vegaaniruokaa tarjoileva kuppilamainen Flore ja raakaruokaan keskittynyt Cru , jota ei voi tarpeeksi hehkuttaa! Crun ansiosta Los Angelesin West Coast- teema onkin raakaruoka, eli ylistyssanoja ja lisää tietoa on luvassa! Koska tämä postaus on jo itsessään aika pitkä, säästetään teemakirjoitus keskiviikolle.

 


Seitan-salaatti Floressa

Santa Monicassa meitä viehättivät puolestaan ranta ja katujen ihmisvilinä. Kaupunkia on pilkattu Neuvosto-Monicaksi ja Santa Monican kansantasavallaksi sen hallinnon ajaman ”vasemmistolaisen” vuokrasäännöstelypolitiikan johdosta. Muusta Los Angelesista poikkeava politiikka näkyi myös bussipysäkkien penkeissä, joista puuttuivat muualla Los Angelesissa yleiset, kodittomien niillä nukkumisen estävät istuinosan pystypalkit.Vuonna 2009 Santa Monica sai vielä polkupyöräystävällisen kaupungin palkinnonkin. Yleisesti ottaen pyörällä liikkuminen ei ole autokeskeisessä Los Angelesissa kovinkaan realistinen vaihtoehto.

 


Katuvilinää Santa Monicassa


Venice Beach

Santa Monican vieressä on Los Angelesin kaupunkiin kuuluva Venice Beach, joka on kuuluisa niin skeittauksesta kuin kehorakentamisestakin. Sekä skeittipuisto että kehonrakentajien Muscle Beach ovat osa Venice Beachin rantakatua, joka on kaupunginosan suurin nähtävyys. Tunnelmaltaan festarihenkiseltä rannan pätkältä löytyi myös käärmeenlumoojia, katukauppiaita, kädestäennustajia sekä kannabiksen oston laillistavia diagnooseja tekeviä tohtoreita.

 

Hollywood & Downtown

Teimme lyhyet vierailut myös Hollywoodin Hollywood Boulevardille ja Downtowniin.

 

Walk of Fame

Hollywood Boulevardin suurimmista nähtävyyksistä, Walk of Famesta ja Hollywood-kyltistä saa aika erilaisen käsityksen kuvien perusteella. Tosiasiassa Walk of Fame on kuin mikä tahansa katu ison autotien vieressä ja rinteillä näkyvä kyltti on pienenpieni. Elokuvateollisuudesta ja -tähdistä innostuneet saisivat paikasta varmasti enemmän irti, varsinkin vierailemalla Hollywoodin studioilla. Me jätimme tämän (kalliin) huvin kuitenkin väliin ja suuntasimme Los Angelesin kaupungin keskustaan, Downtowniin.

 


Bunker Hill

Kuten jo aiemmin sanoinkin, Downtown erosi rakennuskorkeudeltaan muista alueista huomattavasti. Korkeimmat pilvenpiirtäjät löytyivät pankkien pääkonttoreiden kansoittamalta Bunker Hilliltä. Downtown on täynnä tunettuja nähtävyyksiä, mutta näkemiemme miltei autioiden katujen ja auringon peittävien, rapistuneiden rakennusten aikaansaama tunnelma ei houkutellut viipymään.

 

Downtownista löytyi kuitenkin matkan paras cupcake-kahvila, Babycakes NYC, joka käyttää vegaaneille sopivissa tuotteissaan spelttijauhoja, agave-siirappia, kookos- ja rypsiöljyä. Herkullisten kuppikakkusten lisäksi saimme vinkin erinomaisesta Nickel Dinerista, jossa söimme lounaaksi grillatun kasvisleivän ja vegaanisen papuja, grillattua tofua ja tortillaa sisältävän Rancheros-annoksen.

 

Lounasta Nickel Dinerissa...

…ja jälkiruokaa Babycakesissa!

Esittelin nyt Losia lähinnä näkemiemme kaupunkien ja kaupunginosien kautta, vaikka kaupungista (tai piirikunnasta, tai metropolialueesta) voisi kertoa vielä paljon muutakin. Vancouveria aion esitellä vähän erilaisesta näkökulmasta – millaisesta, se selviää ensi viikolla! :) Jos joku kuitenkin haluaa tietää lisää Los Angelesista, kysymyksiä voi laittaa kommentiksi tai lähettää osoitteeseen keittiossakaupungissa@gmail.com.

 

EDIT 2.11: korjailin mukaan päässeitä kirjoitus- ym. virheitä. Ja West Coast-teemapostaus raakaruuasta on luvassa huomenna eli keskiviikkona, ei tänään.

 

 

1 kommentti

Kategoria(t): Uncategorized