Kuukausittainen arkisto:tammikuu 2011

Ei keittiössä eikä kaupungissa, vaan olohuoneessa

Pidän niin paljon näistä kahdesta seinälläni olevasta kehyksestä, että päätin esitellä ne teillekin :) Alemman olen ostanut viime kesänä Seattlessa käytettyjen tavaroiden liikkeestä. Ylemmän löysin eilen Valtterin kirpparilta.

Kehyksissä olevat kuvat ovat puolestaan peräisin vanhoista valokuvalehdistä, jotka Museoviraston kirjaston ”saa ottaa”-hyllystä. Molemmat ovat vuonna 1983 ilmestyneen lehden Helsinki by Night nimisestä kuvasarjasta. Rakas kotikaupunkini ansaitsee paikan seinälläni – tyylikkäissä kehyksissä! :)

 

Ps. Mitä mieltä muuten olette blogini kuvista? Ovatko ne liian isoja?

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Parasta Helsingissä: The Ounce

Hyvä tee on ehdottomasti yksi lempiasioistani. Helsingissä parasta teetä saa Fredrikinkadun tunnelmallisesta The Ounce-puodista. Siellä jo teen ostaminenkin on pieni elämys.

Oven sulkeuduttua sisään astuneen ympäröi vaniljan, ananaksen, vadelman, sitruunan ja kymmenien muiden marjojen, hedelmien, kukkien ja mausteiden lämmin ja makea tuoksu. Taustalla soi hiljainen klassinen musiikki, sisustus on tummaa puuta ja vaaleaa vihreää, valaistus hämärä ja keltaisen lämmin.

Teelaadut ovat esillä suurissa lasipurkeissa hyllyillä tiskin takana. Valinnan vaikeutta kymmenien eri vaihtoehtojen joukosta helpottaa ammattitaitoinen ja ystävällinen myyjätär  Inna, joka on itsekin ollut teen ystävä jo lapsesta lähtien. Hän tarjoaa teelaatuja haisteltaviksi ja kertoo samalla kyseisen laadun raaka-aineista ja mausta.

Sopivan laadun löydyttyä tee punnitaan ja pakataan pieneen ruskeaan paperipussiin, jonka kylkeen teen nimi vielä kirjoitetaan vanhanaikaisella mustekynällä. Teetä myydään unsseittain (noin 28 grammaa), ja hinta vaihtelee lajikkeesta riippuen kahden ja kuuden euron välillä. Erilaisia laatuja on myös mahdollista maistaa paikan päällä, sillä tilan takaosa toimii pienimuotoisena kahvilana.

Omia suosikkejani ovat tällä hetkellä Kolme veneessä (mustaa teetä, mangopaloja, vadelmaa, puna- ja mustaherukkaa sekä kaunokkia) sekä Britannia (mustaa teetä, mansikkaa, karpaloa, karhunvatukkaa, Hibiskusta ja ruusun terälehtiä). Muihin The Ouncen teelaatuihin voi tutustua liikkeen sivuilla – ja tietenkin paikan päälle menemällä.

Teksti on tehty aikoinaan ainejärjestömme lehteen kirjoittamani jutun pohjalta.

4 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Pinaattipesto

Pestolla ei ole aikaisemmin ollut kovinkaan suurta roolia syömisissäni, mutta löydettyäni kotitekoiset pestot tilanne on muuttunut. Tällä kertaa vuorossa oleva pinaattipeston ohje on jo kolmas blogissani.  Aikaisemmin esittelyssä ovat olleet raaka– ja punajuuripesto. Tämä pesto on kolmen koplasta edullisin ja yksinkertaisin.

Pinaattipesto

100-150 g pakastepinaattia

0,5 dl raastettua parmesaania

0,5 dl kuorittuja manteleita

1 rkl öljyä

1 kynsi valkosipulia

suolaa ja mustapippuria

Sulata pinaatti, raasta parmesaani ja pilko valkosipuli. Lisää ne kulhoon mantelien, öljyn ja mausteiden kanssa. Soseuta ainekset sileäksi tahnaksi.

 

2 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Arjen pieniä iloja

Kilpailimme viime kesänä ystäväni Ellan kanssa siitä, kumpi pystyy käyttämään vähemmän rahaa kahden viikon aikana. Viimeisen kahden viikon aikana mitään virallista kilpailua ei ole ollut, mutta olen silti käyttänyt ruokakaupassa harvinaisen vähän rahaa. Osittain syynä on se, että jostain kumman syystä nautin pihiydestä ja rahan säästämisestä. Toinen, käytännöllisempi syy on yksinkertaisesti se, että olen löytänyt puuron ja maitorahkan uudelleen.

Maitorahka maistuu jälleen vanhempien pakastimesta haettujen marjojen ansiosta. Puuron olen puolestaan löytänyt uudelleen erään toisen ystäväni, Emman antaman vinkin avulla. Juju on tehdä puuro soijamaitoon, jonka ansiosta puurosta tulee ihanan pehmeää. Vielä ihanampaa tästä aamiaisesta/välipalasta/iltasyötävästä tulee, kun mukaan raastaa yhden omenan.

Mikropuuron ohjeen jakaminen ruokablogissa on ehkä vähän kyseenalaista, mutta ainakin omaa arkeani tämä on ilahduttanut siinä määrin, että antaa mennä nyt tämän kerran!

Soijamaitoon tehty puuro

2 dl soijamaitoa

1 dl (neljän viljan) puurohiutaleita

1 omena raastettuna

Valmista puuro mikrossa. Lisää raastettu omena hieman jäähtyneen puuron joukkoon.

Ps. Päivityksen kuvattomuus ei johdu siitä, että haluaisin maksimoida sen ankeuden. Kuvat herkkupuurosta (Ja Valon vuodenajasta. Ja yhdestä kahvilasuosituksesta.) ovat vain jumissa poikaystäväni kamerassa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Hiljaa hyvä tulee, eli tie ohueen ja rapeaan pizzapohjaan

Pizza on yksi niistä ruoista, joista tulee tasaisin väliajoin vastaan sekä todella hyviä että todella huonoja versioita. Parhaimmillaan jokainen suupala on puhdasta gourmeeta – tuoreita, ensiluokkaisia raaka-aineita huolella tehdyllä, rapealla pohjalla. Pahimmillaan kyseessä on raa’alla sipulilla ja tomaatilla, purkkiherkkusienillä ja  puolella kilolla juustoraastetta kuorrutettu käntty.

Näkemyseroja löytyy myös kotikeittiöissä. Toisille riittää se, että pohja on kutakuinkin kypsä ja täytteitä saa kasata sen päälle niin paljon kuin sielu sietää. Toiset taas tarvitsevat hommaan vähintään paistokiven ja kaksi vuorokautta aikaa.

Jälkimmäistä hifistelyä ja antautumista edustaa esimerkiksi Voisilmäpeliä-blogin pizzaohje – jota aion kokeilla vielä jonain päivänä. Tähän asti olen kuitenkin kulkenut keskitietä ja pärjäillyt hyvin alla löytyvällä reseptillä. Pohjasta ei tule palaa taivasta, mutta ihanan ohut ja rapea kuitenkin. Täytteiden kohdalla olen huomannut, että yksinkertainen on parasta: kirsikkatomaatit, aito mozzarella ja basilika riittävät.

Kuvassa näkyvä pizza herkuteltiin oikeastaan jo uudenvuodenpäivänä, mutta ohje sopii kyllä jokaiseen päivään jolloin voi ottaa vähän hitaammin.

Pizzaan tulevan tomaattikastikkeen voi tehdä samalla kun odottelee taikinan kohoamista.

Tomaattikastike

1 tlk paseerattua tomaattia (suosittelen Muttia)

1 tlk tomaattipyreetä

1 sipuli

2 kynttä valkosipulia

mausteita(soijaa, hunajaa, oreganoa, basilikaa, mustapippuria)

Kuullota sipulit kattilan pohjalla, lisää murska ja mausteet. Keitä kastiketta hiljaisella lämmöllä kasaan vähintään vartin ajan.

Pizzapohja (kolmeen pizzaan)

1,5 dl vettä

ripaus suolaa, ripaus sokeria, ripaus kuivahiivaa (hieman alle kolmannes annospussista)

n. 4 dl vehnäjauhoja

1 rkl ruokaöljyä

Liuota suola ja sokeri lämpimään veteen. Lisää noin puolet jauhoista, joihin kuivahiiva on jo valmiiksi sekoitettu. Kun jauhot ovat sekoittuneet taikinaan, lisää loput jauhot ja öljy.

Vaivaa taikina kunnolla ja jätä se pariksi tunniksi lämpimään paikkaan nousemaan. Laita kulhon päälle muovikelmua tai -pussi jotta taikina pysyy kosteana.

Leivo taikinasta 3 pullaa ja anna niiden vielä kohota muovin alla.

Litistä pullat ja pyörittele ne jauhotetulla leivinalustalla pyöreäksi. Käännä pulla ja jauhota se toiseltakin puolelta. Kaulitse taikina (hyvin) ohueksi.

Lisää täytteet ja paista 225-250 asteisessa uunissa viitisen minuuttia eli kunnes juusto ja pohja ovat saaneet hieman väriä pintaansa.

Pohjan ohjeen olen löytänyt pari vuotta sitten netistä, alkuperäisen osoitteen olen valitettavasti unohtanut.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

West Coast 2010: Vancouver

 

Kaupungin kappale:

She & Him – This is not a test

Matka jatkuu – vihdoin! Tällä kertaa vuorossa on Vancouver, ainoa pysäkkimme Kanadan puolella. Los Angelesia käsittelevässä postauksessa kerroin, että Losilta odotimme vähiten, mutta yllätyimme lopulta iloisesti. Vancouverin kohdalla oli toisin päin. Odotukset olivat todella korkealla, ja vaikka Vancouver ihana kaupunki olikin, eivät ne ihan täyttyneet. Toisaalta kaupungin pisteitä saattoi vähentää myös se, että poikaystäväni tuli kipeäksi heti ensimmäisenä päivänä. Lisäksi hostellimme sijaitsi Vancouverin huonomaineisimman alueen (Hastings Street Chinatownissa) vieressä ja oli itsessäänkin melko ankea.

Parhaisiin muistoihin Vancouverista kuuluvat pyöräily, Stanley Park ja sekä ruualtaan että tunnelmaltaan erinomaiset ravintolat. Unohdetaan siis Hastings Street ja keskitytään näihin! :)

 

Pyöräily

Pyöräily oli tehty Vancouverissa todella helpoksi. Kaistat olivat kunnollisia ja niitä oli joka paikassa. Rantavallin (Seawall) pyöräreitit olivat erityisen kauniita ja ahkerassa käytössä niin vierailijoiden kuin paikallistenkin toimesta. Ainoa ärsyttävä asia oli kypäräpakko. Pyörät vuokrasimme Snowdude-vuokraamosta (josta löytyi kulkupelien lisäksi myös ehkä maailman söpöin koira).

Stanley Park

 

Stanley Park on valtava puisto kaupungin keskustan lähellä. Puisto kattaa yli neljä neliökilometriä metsää ja rantoja, merta ja lampia, ihmisvilinää ja hiljaisuutta. Stanley parkissa viettämämme päivä oli yksi matkamme parhaimmista.

Ravintolat

Ensimmäisenä päivänämme suuntasimme Medinaan brunssille. Valurautapannuista tarjoillut ja ihana laventelisiirapilla maustettu latte saivat unohtamaan kylmän ja harmaan aamun.

Matkamme paras diner löytyi Vancouverin keskustasta. Templetonissa syömissämme hampurilaisissa oli pihvin tilalla iso pala portobello-sientä – herkkua, jota toivoisi näkevänsä useammin täällä Suomessakin.

Kahvi oli hyvää ja sitä oli valtavan paljon!

Vancouverissa join myös elämäni tähän mennessä parhaan laten. Olisin halunnut ostaa 49th Parallel Coffee Roastersin kahvia myös mukaan, mutta päättelin ettei se välttämättä selviäisi ehjänä kuukauden reissusta.

Viimeisenä iltanamme söimme japanilaisia tapaksia Guussa. Ravintolassa oli hauska tunnelma: tilauksen ottanut tarjoilija huusi sen tiskin takana seisovalle henkilökunnalle, joka välitti tilauksen, edelleen huutamalla, keittiön puolelle – josta tietenkin vastattiin huutamalla tilaus vielä kerran.  Kuvia Guusta tai sen ruuasta emme ehtineet ottaa ollenkaan, sillä juttelimme koko illallisen ajan baaritiskillä vieressämme istuneen Erinin kanssa.

 

Ensi kerralla on sitten vuorossa Seattle – ja ehkä sitä ennen joku teemapostaus, jos keksin jonkun hyvän aiheen :)

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Bloglovin

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla!

Eli nyt blogini on lisätty myös Blogloviniin. Sieltä vaan seurailemaan! :)

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized