Kuukausittainen arkisto:maaliskuu 2011

Matkaopas Seattleen: kahvilat

ETG Cafe Seattle

Olen kirjoitellut matkaopasta viimekesäisen Yhdysvaltojen matkamme pohjalta melko hitaasti. Jotta saisin oppaan kokoon ennen kuin matkasta on ehtinyt kulua vuosi, päätin vaihtaa taktiikkaa. En enää yritä saada kaikkea samaan postaukseen vaan palastelen kaupungin osiin. Näin sitä on toivottavasti mukavampi lukeakin!

Seattlesta on kotoisina maailman kuuluisin kahvilaketju, Starbucks. Kaupungilla on muutenkin mainetta paikkana, jossa kaikki juovat kahvia. Veikkaan syyksi Seattlen toista kuuluisaa piirrettä, sateisuutta. Kostea, harmaa ja kolea ilma saa ihmiset hakeutumaan sisätiloihin lämpimien juomien ääreen.  Siksi aloitankin Seattlen esittelyn kahdesta ihanasta kahvilasta, joissa kävimme.

ETG Cafe Seattle

ETG Cafe 3512 Fremont Place North

Fremontissa sijaitseva ETG oli todella pieni – pöytiäkin oli vain yksi. Tunnelma ei kuitenkaan ollut hermostunut ja kiireinen, vaan kotoisa ja lämmin. Kahvilassa käytiin yhtä suurta keskustelua, johon sekä asiakkaat että työntekijät. Joimme itse vain cappucinot muualla syömämme lounaan päälle, mutta kahvin lisäksi ETG olisi tarjonnut myös täytettyjä voileipiä, leivonnaisia ja muita välipaloja.

Sisustus oli ihana. Maalauksella koristellusta katosta roikkui valtava kristallikruunu ja tiskiä hallitsi suuri vanhanaikainen kassakone, joka kilahteli asiakasvirran mukaan. Kassakone, kuten suurin osa muustakin kalustosta oli peräisin samalla kadulla sijaitsevasta Deluxe Junk -antiikkiliikkeestä, jossa myöskin kävimme. Mutta jätetään sen esittely toiseen kertaan!

Belmont Cafe Seattle

Bedlam – 2231 2nd Avenue

Vanhassa englannissa bedlam oli yleisnimi mielisairaalaloille – maailman vanhimman psykiatrisen sairaalan, Bethlem Royal Hospitalin eli Bedlamin mukaan. Nykyään sanalla viitataan kuitenkin yleisemmin hullunmyllyyn ja sekasortoon. Jälkimmäinen määritelmä sopikin hyvin kahvilan sitä sun tätä sekoittavaan sisustukseen.

Muuten sekasorrosta ei onneksi ollut tietoakaan. Upottavat sohvat, nariseva lautalattia, lautapelejä ja lehtiä pursuavat hyllyt sekä superystävällinen henkilökunta houkuttelivat viettämään kahvilassa tunnin jos toisenkin. Testasimme kahvilan Yelpissä useaan otteeseen kehutut laventelimokat – ja ne olivat kyllä kaikkien kehujen arvoisia!

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Toipilaan keitto

kevätkeittop

Amerikkalaisissa elokuvissa vilustuneille tarjotaan aina lääkkeeksi mummon kanakeittoa. Ikivanhan käytännön toimivuus on todistettu jopa tieteellisesti – joskin osa sen tehosta selittyy tutkimuksen mukaan keiton sairaalle läheiselleen valmistavan TLC:llä – eli hellyydellä (tender), rakkaudella (loving) ja hoivalla (care).

Näistä vakuuttavista tuloksista huolimatta aion edelleen jättää kanapaketit kaupan kylmähyllyyn. Sen sijaan lääkitsin omaa koko viikon kestänyttä kevätflunssaani appelsiinilla, inkiväärillä ja chilillä piristetyllä porkkanasosekeitolla. En toki unohtanut TLC:täkään, vaan lisäsin joukkoon keiton lempeän pehmeäksi tekevää kookosmaitoa ja ripottelin pinnalle sydämen paahdetuista auringonkukansiemenistä.

 

kevätkeitto2

Appelsiininen porkkana-kookoskeitto

n.1 kg porkkanoita
2 pientä tai 1 iso sipuli
pari valkosipulinkynttä
1 appelsiinin mehu puristettuna
5 dl kookosmaitoa

Mausteet:
1 rkl hunajaa
n. 3rkl soijaa
2 tl inkivääritahnaa
1 tl chilitahnaa
+ kurkumaa, basilikaa, korianteria.

Kuori ja pilko sipulit, valkosipulit ja porkkanat.
Kuullota sipuleita hunajan ja soijan kanssa kattilan pohjalla.
Lisää valkosipulit ja kuullota niitä hetki. Lisää mausteet
Lisää porkkanat ja vettä sen verran että kasvikset peittyvät.
Anna kiehua niin kauan, että kasvikset ovat pehmenneet (n.20-30 min)

Ota kattila liedeltä ja  lisää appelsiinimehu sekä kookosmaito. Soseuta sauvasekoittimella pehmeäksi. Lisää halutessasi pinnalle paahdettuja auringonkukansiemeniä.

Lopuksi vielä kuva ihanan keväisistä tulppaaneista, jotka äiti toi sairaslomaani piristämään. Saisipa ensi viikolla jo vaihtaa toppatakin trenssiin!

tulppaanit2

5 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Vegaaniruoka kärsii huonosta markkinoinnista

Mitä luulette, muistanko tästä kakusta ensisijaisesti taivaallisen maun vai raakakaakaon ja kookosöljyn terveysvaikutukset?

 

Eilisessä Hesarissa oli Anu Silfverbergin erinomainen ja tärkeä puheenvuoro vegaaniruuan imagosta.

Vegaaniruokaa vaivaa sama markkinointiongelma kuin pyöräilyä. Kummankin ykkösvalttina mainostetaan usein terveellisyyttä, vaikka ihmisiä kiinnostavat ihan muut asiat. Otetaan esimerkiksi tanskalaisen pyöräilygurun, Copenhagenize ja Copenhagen Cycle Chic -sivustojen takaa löytyvän Mikael Colville-Andersenin havainto. Pyöräilijöille tärkeintä ei olekaan tervehenkisyys vaan se, että pyöräilemällä pääsee nopeasti ja helposti paikasta toiseen. 

Myös vegaaniruuan kohdalla vedotaan ihmisten velvollisuuteen elää terveellisesti ja huolehtia itsestään. Hyvästä ruuasta saatava nautinto jää sen sijaan taka-alalle. En väitä, etteikö terveellisyydellä, vähärasvaisuudella ja vitamiineilla olisi omaa paikkaansa ja kysyntäänsä. Mutta pitääkö niiden saada kaikki huomio? Sitä paitsi veikkaan, että aika harvalla on kalorit päällimmäisenä mielessä kun lähdetään illalla ulos syömään. Silloin tärkeintä on, kuten Anu Silfverberg toteaa, maku.

Ikävä kyllä useimmissa Helsingin illallista tarjoavissa ravintoloissa ajatellaan että kasvisvaihtoehdon maistuvuus edellyttää kerman, juuston tai kananmunien käyttöä. Ei sillä, etteivätkö näin tehdyt ruuat olisi hyviä. Mutta ihanaa ruokaa on mahdollista tehdä myös ilman eläinkunnan tuotteita. Viime kesänä Los Angelesin Cru -ravintolassa sain todeta, että taivaallinen ruoka voi olla paitsi vegaanista, myös täysin raakaa.

Cruta ei kuitenkaan ollut kiittäminen vain erinomaisesta ruuasta. Silfverbergin juttuun haasteteltu, lontoolaisen Saf-ravintolan johtaja Joe McCanta toteaa, että vegaaniravintolat ovat usein nuivia myös asenteeltaan. ”Useat kasvisravintolat eivät näytä kovin hauskoilta. Miksi?”, kysyy McCanta. Crussa ei tätä ongelmaa ollut: sisustus oli tumma ja tyylikäs, palvelu loistavaa. Yhdistelmä teki lähtemättömän vaikutuksen. Kuten poikaystäväni ravintolaa statuspäivityksessään kuvaili: Osui ja upposi. Cru Silverlake tekee kenestä tahansa raakaruokafanin. Suomen ravintolataivaalta puuttuu tähti!

Suomessa on tällä hetkellä yksi täysin vegaaninen ravintola, Sörnäisten Kurviin viime syksynä avattu Bistro Artesana. Olen käynyt siellä kerran. Idea oli hyvä, mutta toteutus ontui. Ruoka oli mautonta, palvelu jäistä ja seinät oli koristeltu niillä Silfverberginkin mainitsemilla ”halvatun leppäkerttumaalauksilla.”

Gourmet-tason raakaruokaa ja tunnelmaa tarjoavaa ravintolaa saadaan Suomeen todennäköisesti odottaa vielä tovi. Mutta ei kai illanviettoon, hyvään ruokaan ja fiilikseen keskittyvä vegaaniravintola kuulosta ihan mahdottomalta ajatukselta?

7 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Toinenkin tattarisalaatti

toinen tattarisalaatti

Tein tattarisalaattia ensimmäisen kerran jo helmikuussa, mutta nyt olisi tarjolla paranneltu versio. Jätin kirsikkatomaatit kokonaan pois, vaihdoin kikherneet mustapapuihin ja lisäsin mukaan kapriksia ja paprikaa. Lopputuloksena sain uuden lempisalaatin! Salaatissa on tattarin, suolakurkkujen ja kapristen ansiosta vähän slaavilaista fiilistä – mitä pidän muuten yhtenä tämän hetken kiinnostavimmista ruokatrendeistä.

Salaatti sopisi hyvin vaikka juhlien noutopöytään, se ei nimittäin vety tai nahistu, kuten vihreiden salaattien kanssa saattaa käydä.

Tattarisalaatti (4 annosta)

2 dl tattarisuurimoita

1 purkki (380 g) mustapapuja

fetaa puolet 150 g paketista

1/2 – 1 paprika

1-2 cm pätkä suolakurkkua

pari ruokalusikallista kapriksia

Kiehauta 6 dl vettä kattilassa. Lisää veteen tattarisuurimot, jotka olet huuhdellut ensin kuumalla, sitten kylmällä vedellä. Keitä suurimoita maltillisella lämmöllä noin 10 minuutin ajan tai kunnes vesi on imeytynyt suurimoihin. Anna suurimoiden hautua vielä hetki kannen alla. Salaatinviileiksi suurimot saa huuhtelemalla ne siivilässä kylmällä vedellä.

Sekoita tattarin joukkoon mustapavut, pilkottu feta, suolakurkku ja paprika sekä kaprikset. Lorauta sekään vielä hieman kylmäpuristettua rypsi- tai oliiviöljyä. Suolaa salaatti ei kapristen, suolakurkun ja fetan lisäksi tarvitse.

Oletteko te muut jo kokeilleet tattaria? Mitä tykkäätte?

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Toffeepuoti Tukholmassa

Keväisin minut valtaa vuodesta toiseen halu matkustaa Tukholmaan. Kahtena viime vuonna olen kiltisti totellut tuota mielihalua ja lähtenyt kaupunkiin nauttimaan sinne hieman Helsinkiä aikaisemmin saapuvasta keväästä. Nytkin olemme laatineet matkasuunnitelmia ystäväni Ellan kanssa, mutta kohde on vielä hieman epäselvä. Toissa viikonloppuna näkemäni Vuosi elämästä -elokuva sai Lontoonkin tuntumaan varsin houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Viime viikolla Tukholmaan päätymiselle löytyi kuitenkin taas yksi hyvä syy lisää. Selailin tukholmalaisen Miriamin pitämää Kafferepet -blogia, jossa hän esitteli tällä kertaa työpaikkansa. Kyseessä on makeis-, tai tarkemmin sanottuna toffeepuoti. Karamellit tehdään Pärlansissa käsityönä, luonnonmukaisista raaka-aineista. Sisustus henkii 1900-luvun alun nostalgiaa ja herkutteluhetkien  taustalla soi swing. Oi, tuolla viihtyisi varmasti hetken jos toisenkin!

Mitäs sanot, Ella?

Pärlans Konfektyr – Artillerigatan 56, 114 45 Stockholm

http://www.parlanskonfektyr.se/

Kuva lainattu Pärlansin etusivulta.

2 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Viimeisiä viedään

juuresjapihvi

Nimittäin tästä talvesta! Lauantain lumipyrystä huolimatta kevät on tulossa kovaa vauhtia – valoisaa on jo aamukahdeksalta ja iltaisin kulkiessaan voi kuunnella lintujen liverrystä. Kevättunnelmaa lisää myös se, että avasin pari viikkoa sitten tämän vuoden pyöräilykauden. Mahtavaa, kun pääsee taas paikasta toiseen niin nopeasti!

Vielä riittää kuitenkin muutamia pimeitä ja kylmiä iltoja. Sellaisina kannattaa täyttää uuni makoisilla juureksilla ja mehevillä fetatäytteisillä soijapihveillä. Illallisseuralaiseni sai näitä syödessään suurin piirtein onnen kyyneleet silmiinsä, mikä riittänee kertomaan ruuan mausta kaiken oleellisen.

Uunijuurekset ja fetatäytteiset soijapihvit (kahdelle)

Juurekset

1 lanttu

3 punajuurta

4 valkosipulin kynttä

mausteeksi juoksevaa hunajaa, soijaa, mustapippuria, meiramia, timjamia, rosmariinia

Pilko juurekset ja sekoita ne mausteiden ja kuorimattomien valkosipulinkynsien kanssa. Kumoa leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista 200 asteisessa uunissa 45-60 minuutin ajan. Valmiit valkosipulinkynnet puristetaan ulos kuoristaan ennen syömistä.

Pihvit

2 dl soijarouhetta

1/2 sipuli

0,5 – 1 dl fetaa kuutioituna

mausteiksi meiramia, soijakastiketta, basilikaa ja oreganoa

soija- ja/tai gluteenijauhoja (itse käytin tällä kertaa molempia)

1 kananmuna

Kuullota pieneksi silpuksi pilkottu sipuli pannulla. Lisää mausteet, soijarouheet ja vettä sitä mukaa, kun sitä imeytyy rouheeseen. Kun soijarouhe on kypsää, kippaa se kulhoon ja anna jäähtyä hetken. Lisää sitten kananmuna ja sen verran soija- ja/tai gluteenijauhoja, että seos alkaa pysymään kasassa. Sekoita vielä varovaisesti fetakuutiot mukaan. Taputtele kostein käsin massasta pihvejä leivinpaperilla vuoratulla pellille. Paista pihvejä (juuresten kanssa samaan aikaan) 200-asteisessa uunissa n. 20 minuutin ajan.

2 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Teidän vuoronne!

Olen pitänyt tätä blogia nyt noin puolen vuoden ajan. On siis hyvä aika kysyä teiltä lukijoilta: mitä olette siitä pitäneet?

Mitkä ovat olleet parhaita juttuja? Mitkä tylsimpiä? Mistä aihepiireistä olisi kiva lukea enemmän? Onko 1-2  päivitystä viikossa sopivasti vai aivan liian vähän? Kuulen mielelläni mielipiteitänne, sillä haluan toki kirjoittaa tätä blogia muidenkin kuin itseni iloksi! :)

4 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized