Linko, salaatin paras ystävä

 

Joululahjapaketeista paljastui tänä vuonna kaksi toivottua keittiöaiheista lahjaa: kauniita Iittalan lautasia sekä käytännöllinen Zylissin Easy Spin salaattilinko. 

Iittalan muotoilu miellyttänee useimpia, mutta salaattilingon käytännöllisyys jakanee mielipiteitä enemmän. Pidin itsekin salaattilinkoja aluksi turhana hömpötyksenä – mutta se oli ennen kuin olin itse päässyt kokeilemaan sellaista. Toisin kuin talouspaperia ja pyyhettä käytettäessä, lingotessa vesi irtoaa salaatinlehdistä tehokkaasti ja ne pysyvät rapeina.  

Tositoimiin linko pääsee varmaan vasta kesän ja suotuisampien vihersalaattikelien myötä. Lopputalven projektiksi aion nimittäin ottaa talvisalaattien kehittelyn – tulokset näkyvät toivottavasti pian niin keittiössä kuin täällä blogissakin!

 

Juuresta pestossa

Vetiset ja kalliit vihannekset voi talvisin huoletta jättää kauppaan – juurekset ovat tämän vuodenajan pelastajia. Ne maistuvat lähes yhtä hyviltä kuin kesälläkin, tuovat väriä ruokiin ja säilyvät hyvinä pitkään.

Yksi lempijuureksistani on ehdottomasti punajuuri. Näin joulun aikaan se päätyy yleensä rosolliin tai muihin perinteisiin ruokiin. Tällä kertaa päätin kuitenkin kokeilla jotain erilaista: punajuuripestoa.

Alunperin Hesarissa olleen ohjeen löysin Lettupannu-blogista. Pesto maistuu niin spagetin ja halloumin kanssa (makean ja suolaisen yhdistelmä ei ikinä petä!) kuin leivänkin päällä.

 

Punajuuripesto

4-5 pienehköä punajuurta

1 kynsi valkosipulia

0,5 dl kuorittuja manteleita

0,5 – 1 dl parmesanraastetta

1 rkl oliiviöljyä

1 tl sitruunamehua

suolaa, pippuria

Keitä punajuuret kuorineen kypsiksi. Kypsyminen kestää 30-40 minuuttia.

Raasta parmesaani ja pilko valkosipuli.

Kuori ja paloittele kypsät punajuuren kulhoon. Lisää muut ainekset ja soseuta sauvasekottimella kunnes tahna on tasaista. Pestosta tulee perinteistä versiota pehmeämpää.

 

Ps. Pahoittelut kehnosta kuvasta. Itse ruoka ei kuvassa kovin hyvin näy, mutta suoraan tahnasta otetut kuvat olivat suttuisia eivätkä erityisen ruokahalua herättäviä. Vihannesten lisäksi talvesta kärsii siis myös kuvien valotus.

Sunnuntaina

Kuvasin seinään maalatun linnun kuumana kesäpäivänä Ljubljanassa kesällä 2009

En oikein tiedä, mitä mieltä sunnuntaista pitäisi olla. Välillä rakastan sen tyhjyyttä, hitautta ja pysähtynyttä tunnelmaa. On aikaa lukea Hesari etusivulta asuntoilmoituksiin, maata sohvalla ulos ikkunasta tuijottaen, syventyä yöpöydällä odottavaan romaaniin. Toisinaan päivän valtaavat turhautuminen toimettomuuteen, alakulo ja ajatus huomisesta. Mieli käpertyy sohvan nurkkaan kiertämään kehää, eikä suostu muuhun maanitteluista huolimatta.

Tänään olen kuitenkin ollut onnellinen – esimerkiksi seuraavista asioista:

Eilisestä, ihanasta illasta

Radio Helsigin aamupalaa tahdittaneista musiikkivalinnoista

Lumisateen katselusta villaviltin alta

Red House Paintersin ja John Grantin melankoliasta

Mahdollisuuksista.