Wie es mir hier geht

Blogin hiljaisuudesta on toivottavasti voinut päätellä, että täällä on ollut ihan huippua! Flunssasta parantumisen jälkeen päivät ovat olleet täynnä tekemistä. Aamupäivät (puoli kymmenestä kahteen) kuluvat kielikurssilla ja lounaalla yliopiston kahvilassa. Matka kotiovelta yliopistolle kestää noin 45 minuuttia, mutta ainakaan vielä se ei ole alkanut ärsyttämään – metrossa ehtii hyvin tehdä läksyjä tai lukea kirjaa.

Kielikurssiakin kivempaa on tietenkin kaikki, mitä ilta- ja vapaapäivisin tapahtuu. Tähän mennessä olen muun muassa syönyt brunssia, tehnyt pitkiä kävelyjä, käynyt shoppailemassa, ollut kaksissa synttärijuhlissa, istunut kahviloissa ja baareissa, auttanut kurssikaveria muutossa ja ollut klubilla, jossa soitettiin vain swingiä. Kaikista ihaninta on ehkä kuitenkin se, ettei mistään edellämainituista tarvitse tuntea huonoa omatuntoa sen takia, että oikeastaan pitäisi olla lukemassa tenttiin tai tehdä töitä. Näin paljon vapaa-aikaa mulla ei ole tainnut olla lukion vikan kesän jälkeen! Ihanaa, kerta kaikkiaan :) Kameraa olen kantanut aika laiskasti mukana, mutta tässä postauksessa on ne pari kuvaa, jotka olen jaksanut ottaa. Aika iltapainotteista, yritän tänä viikonloppuna ottaa kameran mukaan myös päivärientoihin.

Berliinin kuulumisia ja mustikkapiirakka elokuulta

Nyt kun olen vihdoin kaikkien valmistelujen – pakkaamisen, hyvästien ja paikasta toiseen juoksemisen – jälkeen päässyt asettautumaan aloilleni Berliiniin, on aika katkaista viikkojen blogihiljaisuus. Täällä olemisesta en vielä viitsi kuvamateriaalin puuttumisen takia kertoa muuta kuin että kiire on ollut, mutta kaikki on sujunut tänä aamuna ilmaantunutta kurkkukipua ja lämpöä lukuun ottamatta todella hyvin. Toivotaan, että nämäkin menevät mahdollisimman pian ohi ja pääsen edes vähän nauttimaan ensimmäisestä viikonlopusta täällä!

Mutta palataan vielä hetkeksi Suomen kesään tämän viime kuussa Sannan sisäpihaillalliselle tekemäni mustikkapiirakan reseptin myötä. Olen varsin laiska leipuri, mutta tämä resepti on niin yksinkertainen, että muistin sen jo yhden tekokerran jälkeen ulkoa. Helppoutensa lisäksi tämä piirakka on myös erinomaisen hyvää. Mehevyyden takaajina toimivat taikinaan lisätty turkkilainen jogurtti, reilu määrä mustikoita ja pinnan muruseos. Mustikoiden aika taitaa tosin olla jo pikkuhiljaa ohi, mutta tämä toimii varmasti myös mainiona omenapiirakan pohjana, varsinkin jos mukaan heittää vielä hiukan kanelia.

Mustikkapiirakka

4 dl vehnäjauhoja

2 dl sokeria

100 g voita

1 muna

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

0,5-1 tl kardemummaa

0,5 dl maitoa

0,5 dl turkkilaista jogurttia

2-3 dl (jäisiä) mustikoita

vajaa rkl perunajauhoja

Sulata rasva juoksevaksi ja sekoita se jauhojen ja sokerin kanssa murumaiseksi seokseksi. Ota taikinasta tässä vaiheessa reilu desi syrjään, se tulee myöhemmin piirakan päälle. Otettuasi murut talteen, lisää taikinaan muna, maito, jogurtti ja mausteet. Vatkaa tasaiseksi. Taikinaan saattaa jäädä pieniä sokeri-jauhokokkareita, mutta ne sulavat kyllä paistettaessa. Kaada taikina piirakkavuokaan. Sekoita perunajauhot mustikoiden joukkoon ja lisää ne sitten pohjan päälle. Ripottele lopuksi piirakan päälle alussa syrjään laittamasi muruseos. Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa puolen tunnin ajan.

Hyvästejä

Elokuu toi mukanaan paitsi kylmemmät ilmat, myös vatsanpohjaa kutittelevan jännityksen asiasta, joka alkaa tämän kuun viimeisenä päivänä. Kyseessä on jotain, jota olen suunnitellut ja odottanut jo kauan – nimittäin vaihtovuosi Berliinissä! Siitä en olekaan aikaisemmin täällä blogin puhunut, joskin suurin osa lukijoista lienee siitä kuullut vähintään Facebookissa

Aivan täysin varma en asiasta vielä ole, mutta mitä todennäköisimmin tulen kertomaan vaihtokuulumisiani tässä blogissa sen sijaan, että perustaisin erillisen vaihtoblogin. Ruokaa tulen tietenkin myös Berliinissä tekemään, mutta veikkaan että ainakin aluksi muu elämä (sis. Berliinin loistava ravintolatarjonta) voi viedä aikaa kokkailuilta. Ja voi kuinka odotankaan sitä kaikkea elämää, joka Berliinissä odottaa! :)

Näin iso asia vaatii tietenkin paljon valmisteluja, joista isoimmat ovat onneksi jo hoidettu. Kirpparilla on käyty myymässä ylimääräiset tavarat pois, lentolippu ostettu ja asunto Berliinistä (ainakin ensimmäisen kuukauden ajaksi) hankittu. Ennen lähtöä on kuitenkin vielä monta asiaa, jotka haluaisin kokea Helsingissä vielä ainakin kerran. Elokuusta tulee siis jäähyväisten kuukausi kahdella tapaa – jätän hyvästit sekä kesälle että rakkaalle Helsingille, sen ihanille paikoille ja ihmisille.

Aiheeseen sopien jaan kanssanne mansikka-halloumi-minttusalaatin, jolla herkuttelin viime viikolla. Ostamani marjat olivat jo syksyn satoa – nyt on siis viimeiset hetket, kun tuoreita mansikoita pääsee tänä kesänä syömään.

Mansikka-halloumi-minttusalaatti (yhdelle)

Salaattipohja tammenlehvä- ja muista salaateista sekä pieneksi pilkotuista tomaateista ja kurkusta.

1/2 pkt halloumia

mansikoita oman maun mukaan

1 oksa minttua

cashew-pähkinöitä

vinaigrettea (öljyä, dijon-sinappia, viinietikkaa, basilikaa, sokeria)

Paahda cashew-pähkinät. Paista halloumit (samalla) kuumalla pannulla molemmilta puolilta ruskealäikkäisiksi. Sekoita kastike salaattipohjaan. Paloittele mansikat. Lisää juusto, mansikat ja pähkinät salaattipohjan päälle ja nypi päälle mintunlehtiä.

Ps. Postauksen ensimmäisessä kuvassa olen ensimmäistä – ja melko varmasti myös viimeistä – kertaa tänä kesänä Pihlajasaaressa. Seuraneitinä toimi Sonja, joka on myös lähdössä syksyllä Berliiniin opiskelemaan. Arvatkaa vain, puhuimmeko mistään muusta kuin kyseisestä kaupungista! :D